keskiviikko 8. tammikuuta 2014

JÄRKYTTÄVÄ LASTENSUOJELU - somessa leviävä video herättää tunteita


Verenpainettani toistuvasti nostattava aihe: Lastensuojelun mustamaalaaminen mediassa. 

Viimeksi tulee mieleen keltaisen lehdistön "uutisointi" siitä, kuinka Suomessa lapsia huostaanotetaan vanhempien makaronilaatikon epäonnistuttua. Nyt Facebookissa leviää video:http://www.stara.fi/2014/01/07/poliisi-haki-pikkupojat-kotoaan-voimatoimin/

Kyllähän tosta videosta tulee paha mieli, tulee ihan todella.
Muistuttelen kuitenkin, että ennen suurten johtopäätösten vetämistä ottaisimme huomioon, että videolla käynnissä on tilanne, jossa ne viimeiset keinot on jouduttu ottamaan käyttöön: video ei ala siitä hetkestä, kun lastensuojeluviranomainen koputtaa oveen. Videon lähettäjän kanta ja näkemys on yksipuolinen.

Jokainen vanhempi joutuu joskus tilanteeseen, jossa lapsi on kannettava itkuisena pois tilanteesta, josta on päästävä eteenpäin, vaikkei lapsi olekaan tyytyväinen vanhemman tekemään ratkaisuun, eikö näin olekin, kaikki (nykyisten ja entisten) uhmisten äidit ja isät? Videolla kyseisen liikkeen teki poliisi, koska ilmeisesti vanhemmat vastustivat virkavaltaa olemalla tottelematta sen päätöstä. Huostaanottoon tai sen perusteisiin ei tietenkään voi kukaan meistä vain videon katselleesta ottaa todellista kantaa, perhe on toki kertonut oman versionsa, mutta lastensuojelulla on vaitiolovelvollisuus, eikä se näin ollen voi kertoa omaasa.

Videossa ei kaikki mene arvosanan 10+ mukaan. Mielestäni vastuullinen vanhempi säästäisi tuossa tilanteessa lastaan tuskalta ja toimisi yhteistyössä viranomaisen kanssa, jotta lapsi ei joutuisi ikävään välikäteen. Mielestäni olisi vanhemman valvollisuus kantaa lapsi rauhallisesti autoon ja kertoa lapselle, ettei ole hätää, pian nähdään, asiat selviävät kyllä! Halit ja pusut päälle. Viranomaisia vastaan mahdollisesti käytävä "taisto" käydään muualla kuin tuossa hetkessä!

Lapsen huuto "minä en lähde ainakaan tuolla autolla!" kertonee paljon lapsen kyvystä tehdä päätöksiä tuossa mielentilassa, eikä toki tuon ikäisen lapsen voi olettaakaan tekevän rationaalisia ratkaisuja suhteessa vanhempiinsa, ja siksi tosiaan aikuiset päättää.

Vai mitä olette mieltä?

1 kommentti:

  1. Voi ei. Tää on aihe, josta mullakin riittäisi paljon sanottavaa ja omia ajatuksia. Opiskeluaikana tapasin muutamia huostaanotettuja lapsia työharjoittelujen merkeissä. Nämä lapset olivat pitkäaikaissijoituksessa. Tiedossa oli, että he tulevat olemaan huostaanotettuja useita vuosia tai jopa siihen asti kunnes täyttävät 18. Vanhimmat olivatkin itsenäistymis-jaksolla, jossa harjoiteltiin oman talouden hoitamista ja vastuun ottamista omista asioista.

    Siellä tuli nähtyä monen moista ja ymmärrettyä se, että huostaanotto -päätöksiä Suomessa ei tehdä hepposin perustein. Melkeinpä päinvastoin. Useamminkin olisi ehkä aihetta kuin mikä todellisuus oikeasti on. Lasten kokemat ja näkemät tilanteet kotona olivat jotain aivan järkyttäviä, joita ei edes uskoisi kaikkien heidän kokeneen. Mielessäni pyöri vain ajatuksia: "miten nämä lapset ja nuoret voivat toipua henkisesti kokemuksistaan? tai voivatko he edes toipua?"

    Tässä videossa tosiaankin näkyy vain yksi yksittäinen tilanne, joka on jo kärjistynyt. Tätä ennen on perheen asioita varmasti selvitelty ja toisenlaisiakin mahdollisuuksia on vanhemmille annettu. Huostaanotetulla lapsella, etenkin alle teini-ikäisellä, on vahva side omaan vanhempaan vaikka kotona olisi tapahtunut mitä. Moni lastenkotiin sijoitettu lapsi on sitä mieltä, että lastenkodin ohjaaajat ovat pahoja ja pitävät heitä väkisin erossa vanhemmistaan. He haluaisivat luonnolisesti kotiin, vaikka koti-tilanteet eivät ole parhaimmat mahdolliset. Vanhemmat itsekin uskottelevat lapselle, että nämä pääsevät kyllä pian kotiin vaikka heille olisi kerrottu mikä on todellinen tilanne. Vanhemmat uskottelevat lapselle jotain aivan muuta ja saattavat lapsen haaveilemaan turhista. Ja pettymys kohdistuu sosiaalialan työntekijöihin, jotka eivät ole edes tätä itse päätöstä tehneet.

    Itse vanhempana en oikein ymmärrä tällaisten videoiden julkaisua. Lapsen huostaanotto on varmasti sellainen kokemus, jota en itse pysty täysin tunnetasolla ymmärtämään, koska en ole sellaista kokenut. Voin vain kuvitella, miltä se vanhemmasta - saati sitten lapsesta - tuntuu. Mutta, miksi vanhemmat haluavat että video julkaistaan? Yrittävätkö he jotenkin todistella että mitään ongelmaa ei oikeasti ole? He kokevat varmasti suurta vääryyttä, mutta sosiaalityöntekijät ovat varmasti selittäneet miksi juuri perheen nämä lapset on otettu huostaan eikä perheen muita lapsia. Viranomaisten kanssa kannattaisi todellakin tehdä yhteistyötä, tuollaisella toiminnalla on vain hallaa asian selvittelyssä. Onko juuri näitä lapsia kohtaan toimittu jotenkin toisella tavalla tai onko näiden lasten käytös muuttunut huolestuttavaan suuntaan verrattuna muihin lapsiin? Jotainhan perheen taustalla on, jos lapsille on osoitettu aikaisemmin jo tukiperhe, joka on yksi tukimnuoto jonka avulla pyritään myös välttämään mahdollista huostaanottoa.

    Ah, pieni vuodatus :) enemmänkin voisin jatkaa, mutta menee turhan monologiksi.
    Nämä olivat nyt vain MINUN ajatuksiani. Joku toinen voi olla ja SAA olla erimieltä. Kokemuksia on monenlaisia ja erilaisista näkökulmista.

    VastaaPoista